3. teema: Tällainen olen

Seuraavassa kuvailen hieman itseäni kuluttajana ja suhdettani läheiseen tuotteeseen. Joka ei oikeasti olekaan läheinen.

Aloitetaan demografisilla tekijöillä. Olen reilu parikymppinen mies, asun kotona ja liikkuvuus on erittäin huono. Huono alku markkinoijan kannalta. (Ja muutenkin, jos totta puhutaan.) Tulot ja koulutus ovat käytännössä olemattomia. Kielinä toimivat suomi ja englanti, joskin vastustan muita kuin suomea suomessa, (ainakin kunnes kaikki puhuvat esperantoa tai hätätilanteessa englantia) joten englanninkielisistä mainoksista on lähinnä haittaa.

Jatketaan psykologisilla tekijöillä. Maslowin tarvehierarkian kolme ylintä tasoa jäävät yleensä lähes täysin vaille huomiota. Samoin turvallisuus, Suomessa yleiseen turvallisuuteen - turvalukot sun muut - panostaminen on melko turhaa ja henkilökohtainen turvallisuus jää merkityksettömäksi koska en tee mitään vaarallista. Paitsi ylitän autoteitä joskus, mutta kunnes rakettireput keksitään, sille ei oikein mahda mitään. Ainoat tarpeet siis johon tulee kiinnitettyä huomiota ovat fysiologiset. Ruokaa ja vaatteita päälle. Vaatteilla voisi tietenkin täyttää muitakin tarpeita kuin vain lämmityksen ja poliisin välttämisen, mutta ei niitä tule huomioitua. Mukavuudenhalu ajaa käyttämään lähes kaiken ylimääräisen rahan viihteeseen. Tässä onkin ainoa havaitsemani rako markkinoijalle.

Motiivina ostoksille lähtemiseen toimii lähinnä tarve. Juusto loppunut joten ostetaan lisää. Yksittäisen tuotteen valinnoissa painaa eniten hinta. Nämä yhdessä pitävät heräteostokset minimissä.

Köyhä arvomaailma nostaa oman mukavuuden tärkeimmäksi: "mikä on minulle helpointa?" Hinta on tietenkin tärkeä, etenkin nykyään kun kärjistäen voisi sanoa että tuotteet tehdään hajoamaan. Miksi maksaa ylimääräistä laadusta kun joutuisi kuitenkin maksamaan aivan liian paljon hyötyäkseen siitä? Pieni laadunlisäys ei ole hintansa arvoista ja jos maksaa niin paljon että siitä hyötyy, tuote todennäköisesti ehtii vanhentua ennen hyödyn maksimointia.

Oppimisesta on vaikea sanoa muuta kuin, että lähes aina mainoksia nähdessä inhottaa ajatus että vaikka siitä ei pitäisikään, niin se jättää jälkensä aivoihin. Myöhemmin ei välttämättä muista mainosta enää, mutta tuotteen haamu on kuitenkin jäänyt päähän. Kun sitten on ostamassa jotain niin valitsee tutun tuotteen. Miksi se on tuttu? Ei tietenkään aikaisemman käytön tai jonkun kehun vuoksi, vaan mainoksesta. Inhottavaa aivopesua.

Innovatiivisuus jää erittäin vähäiseksi. Ainoat tuotteet jotka kiinnostavat tarpeeksi että jaksaa seurata markkinoiden muutoksia, ovat tietokonepelit. Edelläkäymistä vaikeuttaa kuitenkin erittäin voimakkaasti se yksinkertainen seikka että ne vaativat myös sen tietokoneen jolla niitä pelata. Eli innovatiivisuus on melko kausittaista. Koneen uusimisen jälkeen jonkun aikaa tulee pysyttyä aivan uusimmassa kärjessä, mutta sieltä valutaan pikkuhiljaa alaspäin kun kone jää jälkeen.

Lopuksi hieman sosiaalisista tekijöistä, eli viiteryhmien vaikutuksesta ostokäyttäytymiseeni. Niiden vaikutus on erittäin vähäistä. Jäsenryhmät puuttuvat lähes kokonaan, normaaleja pakollisia lukuunottamatta tietenkin. Niihinkin kuuluminen on niin marginaalista ettei niiden vaikutusta huomaa kovin paljoa. Ihanneryhmäni taas ovat ryhmiä lähinnä tietojensa ja taitojensa vuoksi. Niitä on hankala hankkia rahalla. Ei tietenkään aivan mahdotonta, mutta hankaluus yhdistettynä laiskuuteeni tekee siitä merkityksetöntä.

Esimerkkituotteeksi voisin valita kännykkäni. Mikä olisikaan nykyihmiselle läheisempi tuote? Ostin noin kuukausi sitten uuden, Nokia 6070:n, koska vanhasta kännykästä hajosi akku. Se olisi oletettavasti voinut korvata, mutta se kännykkä oli vanha jo hankkiessani sen. Neljä vuotta sitten. Tästä näkyy kuinka huonosti sosiaaliset tekijät ja Maslowin arvostuksen tarve vaikuttavat ostoksiini: neljä vuotta vanha kännykkä ei kovin monilta saa arvostusta. Toinen hyvin näkyvä asia on innovatiivisuuden puute. Kunhan puhelin pystyy käsittelemään puheluita ja tekstiviestejä, sen toiminnot riittävät. Vuosikaudet on jo kohistu älypuhelimista ja muusta, mutta sellaiset eivät minua kiinnosta.

Kyseessä on Nokian puhelin, lähinnä siksi että en muiden tuotteista pahemmin tiedä. Viime vuonna oli tunnillakin puhetta Nokian kännyköistä, vaikuttiko sekin osaltaan brändin tuttuuteen? Hyvin olen kuitenkin oppinut ostamaan suomalaista. Osto tapahtui Verkkokauppa.comin nettisivujen kautta, toimitus kotiin samalla kun tilasin uuden monitorin. Mahdollisimman helposti siis. Laadusta en voi vielä sanoa mitään, mutta kyseessä on kuitenkin melkoisen halpa malli. Valintaperusteina toimivat lähinnä ulkonäkö ja hinta. Jos sitä pitää tuijottaa seuraavat neljä vuotta, parasta olla mukavan näköinen.

Kaikenkaikkiaan, ostamisen merkitys jäi vähäiseksi. Mahdollisimman helposti ja halvalla. Loppujen lopuksi kyseessä on vain puhelin, ei digitaalinen sihteeri jota pitää jatkuvasti kantaa mukana. Puhelimen voi jättää pois ja niin yleensä tulee tehtyäkin. Nykyään sentään muistan latailla akun, toisinkuin ennen. Eli kun puhelinmyyjät soittavat niin ainakin tiedän siitä. Vastaamisellahan ei ole niin väliä, äänettömällä kun on.